Intuitio ja kävely
Hyvinvointi

Intuitiivinen kävely ratkoo pulmia ja selkeyttää ajatuksia

Olen ennekin harrastanut itsekseni tätä ihanaa reippailua ja tänään tein viimeksi tällaisen kävelylenkin.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? En edes tiedä, onko tällaista termiä olemassa virallisesti, itse olen nimennyt nämä omat kävelysessioni tällä tavalla. Intuitiivisella kävelyllä ja normaalilla kävelyllä on minulle ihan tietty ero.

Kun lähden kävelemään ”tavalliselle kävelylle”, suunnittelen minkä reitin menen, katselen luontoa ympärilläni, tarkkailen ja olen valppaana, näen ja kuulen ympäristöäni.

Luonnon musta aukko?

Intuitiivinen kävely ei suurimassa osassa kertoja tapahdu minulla suunnitelmallisesti, vaan tarkoitus on lähteä kävelemään normikävely, joka sitten muuttuu. MUTTA intuitiivisen kävelyn voi myös tehdä suunnitellusti, sitäkin olen joskus tehnyt.

Tämänpäiväinen lenkkini oli tyypillinen suunnittelematon intuitiivinen kävely. Lähdin kävelylenkille, koska halusin raitista ilmaa ilman varsinaista kuntoilusessiota ja silloin kävely on hyvä vaihtoehto. En ollut varma minkä lenkin menen ja päätin suunnata lähimetsäämme, joka on laaja alue metsiä, soita, hakkuuaukkoja ja lenkkipolkuja. Kun olin kävellyt noin kaksi kilometriä, minulle tuli vahva tunne, että en halua mennä sinne minne olin menossa. Se tunne oli niin vahva, että minun oli pakko pysähtyä ja miettiä mitä teen. Järjellä ei näissä tilanteissa ole mitään tekemistä ja koska olen ennenkin kokenut sen tunteen, kun sisältä kumpuaa jotain tärkeämpää kuin mitä järki sanoo, niin päätin vain antaa mennä.

Yleensä, kun heittäydyn tähän tilanteeseen, alan myös jutella itsekseni. Niin tälläkin kertaa.

No mihin tässä nyt sitten pitäisi mennä? Käännyin kannoillani tulosuuntaani ja lähdin samaa polkua takaisin. Ai jaha, tänne siis. Huomasin oikealla puolellani metsässä eläinten tallaaman polun ja lähdin kulkemaan sitä, koska jokin vain sanoi sisälläni, että tuo on se polku. Se tuntui juuri siltä oikealta reitiltä, minne olikin tarkoitus mennä. Kuljin hakkuuaukon läpi metsään. En juurikaan katsellut ympärilleni tai kuullut metsän elämää ympärilläni, olin täysin polun ja peuran jälkien lumoissa, omissa ajatuksissani. Tällaisina hetkinä ei ole mitään päämäärää, sitä vain kulkee virran eli luonnon vietävänä ja luottaa menevänsä juuri sinne, minne pitääkin. Tällaisina hetkinä myös saan melkein kristallinkirkkaana pulmiini selkeän näkökulman, niin tälläkin kertaa.

Syksy

Kun olin jonkin aikaa kulkenut, lähes törmäsin suureen kiveen ja tiesin heti, miksi olin tälle paikalle ajautunut. Olen jo jonkin aikaa toivonut löytäväni metsästä rauhallisen paikan, jossa voisin olla aivan itsekseni, käydä meditoimassa ja vain istumassa omissa oloissani. Joskus jopa ottaa reppuun mukaan tuikkuja tai lyhtyjä ja istahtaa kynttilän valossa. Täydellinen paikka! Iso kivi oli niin iso, että sen takaa ei kukaan näkisi yksinäistä mietiskelijää. Ison kiven ympärillä oli myös muutama pienempi kivi, jolla voisi istuskella. Tiesin sillä sekunnilla, kun tajusin minkälaisella paikalla juuri seison, että tänne tulen vielä uudelleen.

Mutta aikani siinä ihanaa löytöäni ihailtuani jatkoin matkaa. Ja itsekseni jutustelua. Olin aivan omissa maailmoissani, niinkuin aina tällaisina kävelyhetkinä. Välillä käännyin takaisin, vain mennäkseni oikealle tai vasemmalle sen enempää miettimättä. Intuitiivisessa kävelyssä kaikki tapahtuu ilman järkeilyä.

Intuitio ja kävely

Muutama suppilovahvero pysäytti minut, mutta en viitsinyt niitä keräillä, koska ei ollut pussukkaa mukana.

Niinkuin kaikki hyvä aikanaan, myös intuitiiviset kävelyt päättyvät joskus ja ne päättyvät lähes aina intuitiivisesti. Sen vain tietää, että tämä oli tällä kertaa tässä. Ihan kuin olisi saanua ladattua tiedostot täyteen (tai toisinaan tyhjennettyä ne) ja voi ikäänkuin herätä, katsoa ympärilleen ja todeta ”aha ai olen tässä” ja miettiä mitäs kautta lähden kotiinpäin.

Voit harjoitella intuitiivista kävelyä lähtemällä ilman suunitelmaa liikkeelle ja mennä ilman järkeilyä sinne minne hyvältä tuntuu. Tätä voi harjoittaa myös kaupungissa hyvin. Menet vain sinne suuntaan, siitä kadunkulmasta, sinne puistoon jne minne vaistot vievät. Jos tuntuu, että pitää kääntyä takaisin, käänny. Jos tuntuu, että pitää pysähytä ja kuulostella, tee se.

Jotenkin tuntuu, että intuitiivisessa kävelyssä pääsee vaistomaisesti lähelle todellista itseään. Kuulee helpommin sisintään ja näin monet asiat selkenevät ja näkyvät kirkkaammin. Ehkäpä järkeilevä mieli väistyy hetkeksi? En tarkalleen ottaen tiedä, mitä tapahtuu, mutta itselläni tämä on toiminut. Kokeile sinäkin.

Intuitio ja metsä

Vastaa