Nauti pienistä asioista
Hyvinvointi

Elämä on

Kuuluisa sanonta ”elämä on” pitää hyvin paikkansa.

Elämä on joskus suoraan sanottuna ihan helkkarin rankkaa, ihan hanurista.

Halusin tehdä tämän blogikirjoituksen tänään kaikille teille, joilla joskus on ollut tai on nyt vaikeat ajat elämässä. Koska itsekin olen ollut ja olen samassa veneessä. En tarjoa mitään ratkaisuja tai hokkuspokkustaikoja siihen, miten tällaisesta hetkestä voisi selviytyä, mutta kerron, miten olen itse noussut syvistä vesistä takaisin elävien kirjoihin, iloon ja elämään takaisin. Aion myös luottaa jatkossa tähän samaan taktiikkaan. En ole psykologi, psykiatri, kallonkutistaja, neurologi, en siis ammattiauttaja vaan puhun nyt vain omasta puolestani, kokemuksesta ja siitä, miltä minusta tuntuu.

Vuosia sitten (v.2007) menin omaksi ilokseni kouluttautumaan elämäntaidon valmentajaksi ja sain sieltä paljon työkaluja omaan elämään. Näitä työkaluja olen saanut käyttää omassa elämässäni ahkerasti 10 vuotta ja saan vastedeskin.

Pellon laidalla

Minulla on tapana vaikean asian kohdatessa ensiksi pienen hetken ajatella, että no eihän tämä mitään, kyllä tämä tästä. Sitten tulee romahdus ja joudun todella syviin tunnelmiin. Mikään ei ole hyvin ja missään ei ole mitään valoa, toivoa tai mahdollisuutta selvitä (en tarkoita sellaisista, että myöshästyin tänään töistä tai mitähän se tyyppi minusta ajatteli, vaan jotain isompaa).  Kaikilla on varmaan omanlaisensa tapa suhtautua asiohin, minulla järjestys on yleensä tämä.

SITTEN tulee se hetki, jolloin päätän, että minä selviän tästä, minä etsin keinot, ajattelen asiaa enemmänkin pieninä paloina kuin isona vaikeana kokonaisuutena. Pakotan itseni, vaikka se onkin tosi vaikeaa, ryhtymään toimiin pala kerrallaan. Ja tärkein asia, pyydän yleensä apua niihin palasiin, joita yksin/itse en voi ratkaista. Miten helpottavaa, kun saa jakaa jonkun palasen ongelmasta toisen kanssa ja hän kenties on ammattilainen, joka ryhtyy kanssasi/puolestasi tekemään asialle jotakin, joka vie eteenpäin.

Tai sitten vain elämää
  • Otan asian ikäänkuin hallintaani, en anna sen kokonaan nujertaa minua. Pyrin ajattelemaan asian irrallisena ja näkemään etten minä ole se asia, vaan sen ulkopuolella
  • Heti, kun minulla on voimavaroja, ryhdyn toimimaan asian eteen
  • Joskus kirjaan paperille asian hyvät ja huonot puolet tai vaihtoehdot, joita minulla on
  • Kun olen kirjannut paperille asiat/vaihtoehdot/yhteydenotot, jotka on ensiksi hoidettava, valitsen yhden asian, josta lähden liikkelle. Pakotan itseni siihen. Päätän esimerkiksi, että seuraavana päivänä aloitan aamun sillä, että hoidan yhden asian (yleensä siinä tulee hoidettua huumassa kaksi tai kolmekin)
  • Käyn siis asian läpi ja valitsen pari kolme kriittistä asiaa, jotka ovat ne ensimmäiset ja tärkeimmät askeleet, joita minun pitää tehdä
  • Jos mahdollista, yritän mielessäni nähdä asian ratkenneena hyvällä tapaa. Aina asiat eivät kuitenkaan ratkea hyvällä tai parhaalla mahdollisella tavalla, mutta niistä kuitenkin selviää ja elämää voi/pitää jatkaa sen asian kanssa. Joskus asia on sellainen, ettei sitä voi muuttaa tai peruuttaa.
  • Yleensä pyrin ajattelmaan asiaa myös niin, että miten tämä vaikuttaa elämääni 1 vuoden/5 vuoden/10 vuoden kuluttua? Monesti olen huomannut, että tämä asiahan ei vaikuta 1-5 vuoden päästä mitenkään elämääni -> helpotus, tosin sitten on niitäkin, jotka vaikuttavat vielä 10 vuoden päästä ja senkin jälkeen, mutta eivät enää tunnu niin isoilta ja ylitsepääsemättömiltä vaikka vaikuttavatkin. Välttämättä niitä ei edes muista kuin silloin tällöin.
Askel kerrallaan

Tärkeää on, että ei jää murehtimaan asiaan niin, että ei tee sille mitään. Asiahan ei murehtimalla katoa tai parane. Tärkeää on edes vähän, heti kun jaksaa, ryhtyä etsimään ratkaisua tai apua. Jos asia on sellainen, että tarvitsee apua, sitä kannattaa pyytää/hakea. Olen varma, että kaikista asioista selviää jollakin tavalla.

Jos mahdollista, mieti, onko tilanteessasi mitään valoisia puolia, mitään hyvää?

Voisko tämä tilanne kuitenkin joskus olla eduksesi?

Ja ne viimeiset, mutta pakolliset kliseet, jotka TOIMII! Olen niin monesti todistanut näiden toimivan.

Eli lähde ulos kävelylle, ahmi happea ja jos lähelläsi on luontoa, metsää, peltoa, järvenrantaa, mene luontoon, sillä on ihmeellinen vaikutus! Hengitä syvään, oikeasti, kun hengität rauhalliseti ja syvään, tietoisesti, se rentouttaa ja helpottaa. Viime aikoina olen itse hengitellyt paljon syvään 😉

Hengitellen,

Mira

 

 

Vastaa